Mitä enemmän opin varautumisesta, sitä vähemmän se huolestutti

Meidän perheessä varautuminen ei alkanut mistään suuresta päätöksestä. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan vuonna 2022, aloimme monen muun suomalaisen tavoin miettiä kotivaraa vähän aikaisempaa enemmän. Viranomaisetkin suosittelevat, että jokainen kotitalous pystyisi pärjäämään häiriötilanteessa ainakin 72 tuntia itsenäisesti.

Hankimme kotiin ruokaa ja vettä ja ajattelimme, että olemme nyt ainakin vähän paremmin varautuneita.

Asia jäi kuitenkin pitkäksi aikaa aika lailla siihen.

Tänä keväänä maailmantilanne tuntui jälleen epävakaammalta ja aloin miettiä varautumista uudelleen. Tällä kertaa pelkkä tieto siitä, että kaapissa on ruokaa ja vettä, ei enää tuntunut riittävältä.

Aloin miettiä ihan tavallisia käytännön tilanteita.

Mitä me oikeasti teemme, jos hanasta ei tule vettä? Entä jos vessaa ei voi vetää? Kauanko jääkaapissa oleva ruoka säilyy sähkökatkon aikana? Mitä viiden hengen perhe syö, jos sähköä ei ole eikä tavallista ruokaa voi valmistaa? Entä jos puhelinverkot eivät toimi ja perheenjäsenet ovat eri paikoissa?

Huomasin nopeasti, etten oikeastaan tiennyt vastauksia.

Aloin etsiä tietoa ja yllätyin

Ajattelin, että näihin kysymyksiin löytyisi helposti joku paikka, jossa asiat olisi käyty läpi tavallisen lapsiperheen näkökulmasta.

En löytänyt.

Tietoa kyllä oli, mutta sitä piti etsiä monesta eri paikasta. Yhdessä paikassa puhuttiin kotivarasta, toisessa sähkökatkosta ja kolmannessa vedenjakelusta. Kun etsin sosiaalisesta mediasta tilejä, jotka käsittelisivät tavallisen lapsiperheen varautumista käytännönläheisesti, en löytänyt yhtäkään sellaista tiliä, jota itse olin etsimässä.

Siinä vaiheessa aloin vähitellen rakentaa omaa sometiliä @perheenturvassa ja samalla haalia itselleni tietoa varautumisesta.

Aluksi tein sitä ennen kaikkea siksi, että halusin itse tietää mahdollisimman paljon.

Halusin tietää, mitä meidän perheemme pitäisi tehdä erilaisissa tilanteissa. Mitä kotiin oikeasti kannattaa varata. Mitä lasten olisi hyvä osata. Ja mikä kaikki sellainen, jota olin pitänyt itsestään selvänä, ei välttämättä toimisikaan häiriötilanteessa.

Jossain vaiheessa huomasin jotain, mitä en ollut odottanut.

Mitä enemmän tiesin, sitä vähemmän asia huolestutti.

Tilalle alkoi tulla rauhallinen ja varma olo. Ei siksi, että olisin kuvitellut pystyväni valmistautumaan kaikkeen, vaan siksi, että tiesin jo paljon paremmin, mitä tekisin.

Kotivarassa tärkeintä eivät ole erikoiset varusteet

Jos minulta kysytään, mitkä asiat ovat meidän kotivarassa tärkeimpiä, ensimmäisenä ajattelen hyvin tavallisia asioita.

• Vettä
• Sellaista ruokaa, jota meidän perhe oikeasti syö ja jota pystyy syömään tai valmistamaan myös silloin, kun sähköt ovat poikki.
• Taskulamppua

Niiden rinnalla pidän vähintään yhtä tärkeänä sitä, että olemme miettineet asioita etukäteen.

Kaappiin voi ostaa vaikka kuinka paljon tavaraa, mutta se ei vielä kerro, mitä tehdään, jos vettä ei tulekaan hanasta.

Tämän ymmärsin erityisen hyvin viime kesänä.

24 tuntia ilman juoksevaa vettä

Kesäkuussa päätimme lasten kanssa kokeilla, miltä tuntuisi viettää kokonainen vuorokausi ilman juoksevaa vettä. (tein siitä someenkin videoita)

Ajatus oli tehdä siitä ennemmin hauska perheen kokeilu kuin mikään vakava harjoitus.

Ja se opetti enemmän kuin olisin uskonut.

Ensimmäisiä havaintojani oli niinkin yksinkertainen asia kuin se, että 10 litran vesikanisteri on painava. Siitä on myös aika mahdotonta yrittää kaataa vettä suoraan juomalasiin ilman, että puolet vedestä on jossain aivan muualla kuin lasissa.

Huomasimme myös, kuinka moneen asiaan päivän aikana tarvitsee vettä.

Käsiä pitäisi pestä, ruokaa pitäisi valmistaa, astioita tulee, hampaat pitää pestä. Vettä tarvitaan myös juomiseen ja tietenkin vessassa käymiseen. Kokeilimme tehdä muovipusseista vessaa.

Tavallisena päivänä hana vain avataan eikä asiaa tarvitse edes ajatella. Kun sitä mahdollisuutta ei ollut, moni aivan yksinkertainen asia vei enemmän aikaa ja vaati suunnittelua.

Vuorokauden jälkeen tiesin paljon paremmin, mitä meidän perheemme oikeasti tarvitsisi vesikatkon aikana. Sellaista tietoa ei olisi saanut pelkästään ostamalla lisää vesikanistereita.

Seuraavaksi minua kiinnostaisi kokeilla samaa sähköjen kanssa: 24 tuntia ilman sähköä.

Voi olla että meidän teini ei olisi asiasta aivan yhtä innoissaan ☺️

Tätä haluan Perheen turvassa -sivustolla tehdä

Varautumisesta puhutaan helposti tavaroiden kautta. Minulle siitä on tullut paljon enemmän käytännön ymmärrystä siitä, miten oma perhe toimii, jos tavallinen arki hetkeksi muuttuu.

Siksi haluan myös Perheen turvassa -sivustolla puhua asioista mahdollisimman konkreettisesti.

Kaikkea ei tarvitse ostaa.

Perheen kanssa voi sopia tapaamispaikan. Lapselle voi näyttää, mistä taskulamppu löytyy. Voi miettiä etukäteen, miten ruokaa tehdään sähkökatkon aikana tai kenelle lapsi soittaa, jos vanhempaa ei saa kiinni. Voi vaikka kokeilla yhden vuorokauden ajan, miten oma perhe pärjäisi ilman jotakin sellaista, jota pidämme normaalisti itsestäänselvyytenä.

Minun tavoitteeni on, että mahdollisimman moni suomalainen lapsiperhe löytäisi helposti tiedon, jota itse lähdin keväällä etsimään.

Ei siksi, että meidän pitäisi pelätä enemmän, vaan siksi, että ainakin minulle kävi juuri päinvastoin.

Mitä enemmän tiesin, sitä rauhallisempi olo minulle tuli.